Miehittääkö Israel Länsirantaa?

25.03.2025

Ovatko Israelin siirtokunnat laittomia? Kun keskustellaan kysymyksestä "Ovatko Israelin siirtokunnat laittomia?", on ensin tarpeen selventää käytettyjä käsitteitä. Mitä tarkoitan siirtokunnilla, ja mihin lakiin viitataan, kun väitetään, että ne ovat laittomia? Mitä on siirtokunta? Englanninkielinen teksti käyttää termiä settlement, joka voidaan suomentaa joko siirtokunnaksi tai asutukseksi. Ensin on harkittava suomenkielisen käännöksen valintaa. Onko siirtokunta oikea käännös, vai olisiko asutus tarkempi termi? Sanalla siirtokunta viitataan kolonialismin aikaan – aikakauteen, jolle oli ominaista siirtyminen, hallinta ja imperialismi. Kolonialismin aikana imperialistinen valta asutti omaa väestöään valloittamilleen alueille, käytti hyväkseen luonnonvaroja ja alisti alkuperäiskansoja. Tyypillisesti uudisasukkailla ei ollut historiallisia juuria alueilla, joille he asettuivat.

Oleellinen kysymys siis on: Onko juutalaisten asutus Juudeassa, Samariassa ja Itä-Jerusalemissa osa kolonialismin ja siirtomaavallan ilmiötä? Vastataksemme tähän kysymykseen meidän on tarkasteltava: Onko juutalaisilla historiallisia juuria Länsirannalla (eli Juudeassa ja Samariassa sekä Itä-Jerusalemissa), vai ovatko he tulleet jostain muualta valloittaakseen alkuperäiskansan alueita? Juutalaisten tärkeimmät historialliset juuret sijaitsevat juuri Juudeassa, Samariassa ja Itä-Jerusalemissa, mistä arkeologinen tutkimus jatkuvasti tuo esiin uusia todisteita. Tässä muutamia merkittävimpiä juutalaisia kohteita Länsirannalla:

Hebron – täällä sijaitsee Israelin patriarkkojen hauta, maailman vanhin alkuperäisessä käytössä oleva rakennus. Kuningas Herodes Suuri, joka kääntyi juutalaisuuteen, rakensi sen 2000 vuotta sitten.

Betlehem – mainitaan Uudessa testamentissa Daavidin suvun kaupunkina ja Jeesuksen syntymäpaikkana. Jeesus kuului Juudan ja Daavidin sukuun.

Sikem (Shechem) – Israelin kantaisä Jaakob ja hänen poikansa asettuivat ensin Sikemiin. Jaakobin pojan Joosefin hautamuistomerkki sijaitsee yhä täällä.

Silossa (Shiloh) – oli Israelin hallinnollinen keskus tuomarien aikana ennen Israelin kuningaskuntaa. Alueella on tehty useita arkeologisia kaivauksia.

Jerusalem ja erityisesti Itä-Jerusalem – Vanha kaupunki ja siellä sijaitseva Temppelivuori ovat juutalaisen historian ja kulttuurin keskus. Juutalaisasutus on jatkunut täällä lähes keskeytyksettä tuhansien vuosien ajan. - Juutalaiset ovat Lähi-idän alkuperäiskansa, eikä alueella ole toista kansaa, joka puhuisi samaa kieltä, harjoittaisi samaa uskontoa ja noudattaisi samoja perinteitä kuin 2000 vuotta sitten.

VAstaus: Voidaan perustellusti sanoa, että juutalaisten juuret ja kulttuuriperinnön jatkumo alueella ovat pidemmät kuin millään muulla nykyisin alueella asuvalla kansalla. Monet imperialistiset vallat, mukaan lukien islamilaiset valloitukset Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa ja Välimerellä, eivät kumoa tätä tosiasiaa.

Onko Israelin siirtokuntien laittomuus kansainvälisessä oikeudessa selkeästi määritelty? Kansainvälisissä asiakirjoissa käytetään englanninkielistä termiä settlement, jonka neutraalimpi käännös kuvaisi tarkemmin juutalaisten asutusta Itä-Jerusalemissa, Vanhassa kaupungissa sekä Juudeassa ja Samariassa – alueista, joita alettiin kutsua "Länsirannaksi" vasta 1950-luvulla. Käsitteen oikeudellinen määrittely on vaikeaa, koska kansainvälisissä asiakirjoissa, joissa juutalaisasutusta tuomitaan, ei ole annettu selkeää määritelmää sille, miksi se olisi laitonta. Esimerkiksi YK:n turvallisuusneuvoston joulukuussa 2016 antama päätöslauselma 2334 toteaa, että Israelin siirtokuntien perustaminen vuonna 1967 vallatuille palestiinalaisalueille, mukaan lukien Itä-Jerusalemi, on "kansainvälisen oikeuden räikeä loukkaus" ja este kahden valtion ratkaisulle sekä kestävälle rauhalle. Kuitenkaan päätöslauselma ei määrittele, miten siirtokunnat täsmällisesti määritellään kansainvälisessä oikeudessa. Muut päätöslauselmat, jotka tuomitsevat siirtokunnat, eivät myöskään määrittele, millaisesta rikoksesta on kyse. Tämä on osoittautunut vaikeaksi, koska ei ole olemassa lakia tai kansainvälistä sopimusta, joka yksiselitteisesti määrittelisi siirtokunnat laittomiksi tai rikokseksi. Toista valtiota ei ole koskaan tuomittu siirtokuntatoiminnasta, vaikka maailmalla on useita vastaavia tilanteita kiistanalaisilla ja miehitetyillä alueilla. Geneven sopimus ja sen vääristynyt tulkinta (johon imaami koittaa vedota...) Juutalaisasutuksen määritteleminen Juudeassa, Samariassa ja Jerusalemin vanhassa kaupungissa rikokseksi vaatii oikeudellisia tulkintakikkoja. Tämä näkyy esimerkiksi YK:n yleiskokouksen 18. syyskuuta 2024 hyväksymässä päätöslauselmassa, joka jälleen kerran julisti Israelin siirtokunnat laittomiksi. Lauselmassa käytetään termiä unlawful presence (laiton läsnäolo), joka on peräisin täysin eri kontekstista – Yhdysvaltain maahanmuuttolainsäädännöstä, jossa sillä viitataan maassa oleskeluun ilman voimassa olevaa oleskelulupaa. Geneven vuoden 1949 neljännen sopimuksen 49. artiklan kuudes kohta on ainoa kansainvälisen oikeuden määräys, jota käytetään perusteluna sille, että juutalaisasutus on laitonta. Se toteaa, että "miehittäjävalta ei saa siirtää omaa siviiliväestöään miehitetylle alueelle." Sopimuksen alkuperäinen tarkoitus oli estää natsien toteuttama väestön pakkosiirto, mutta nykyisessä tulkinnassa Israelin katsotaan olevan velvoitettu karkottamaan juutalaiset alueelta, jossa heidän asutuksensa on jatkunut tuhansia vuosia. Professori Julius Stone on todennut, että on irvokasta, kuinka Geneven sopimuksen artikla 49:6, joka laadittiin estämään juutalaisten kansanmurha, on nyt käännetty tarkoittamaan, että Israelin hallituksen tulisi pakkosiirtää juutalaiset pois omilta historiallisilta alueiltaan. Tämä on täysin alkuperäisen ajatuksen vastainen! Onko juutalaisasutus este rauhalle? Vuodesta 1991 lähtien Euroopan valtiot ovat soveltaneet uusia periaatteita, joiden mukaan uuden valtion tulee kunnioittaa alueellaan asuvien vähemmistöjen oikeuksia. Mikäli alueelle perustettaisiin itsenäinen Palestiinan valtio, sen tulisi lain mukaan taata juutalaisten ja muiden vähemmistöjen oikeudet, eikä tehdä juutalaisten asumisesta laitonta. Väite, että Israelin siirtokunnat ovat laittomia, on poliittinen valinta, joka ei vastaa historiallista tai oikeudellista todellisuutta.