Sosialismi on syöpä

Kirjoitan ensin sosialismista "vääränä uskontona", jonka jälkeen huolestani siitä, miten Gallupien mukaan joka neljäs suomalainen luottaa sosialismiin myös poliittisena ratkaisuna ja olettaen siis myös talousteoriana. Aloitetaan ensin sosialismin isästä, Marxista, joka toimi aikansa antikristuksena.

Ajan henki puhuu paljon "woke-aatteista", intersektionaalisuudesta, kriittisestä rotuteoriasta ja monista muista ilmiöistä, jotka näyttävät pirstoutuneilta ja ristiriitaisilta. Mutta kun katsomme pintaa syvemmälle, huomaamme niissä yhteisen logiikan: marxistisen ajattelun.Jos marxismi on ideologisen ajattelun "suku", niin klassinen taloudellinen marxismi on siitä vain "yksi laji" (johon perehdyn myöhemmin). Radikaali feminismi on toinen laji. Kriittinen rotuteoria kolmas. Queer-teoria ja postkoloniaalinen teoria ovat saman suvun hedelmiä. Näitä kaikkia yhdistää "intersektionaalisuus", joka toimii liimana – kuin ideologinen liittouma, joka pitää nämä radikaalit ajattelutavat yhdessä ja antaa niille näennäisesti yhtenäisen moraalisen mission.

Marxilainen korvike identiteetille

Moni ajattelee, että Marx oli ennen kaikkea taloustieteilijä. Hän kirjoitti "Pääoman, Das Kapital" ja käytti sanastoa, joka tuntuu tekniseltä: tuotantovälineet, työvoima, luokkataistelu. Mutta todellisuudessa Marx oli teologi ilman Jumalaa– ja hänen systeeminsä oli poliittinen uskonto, joka tarjosi pelastusta ilman Kristusta.

Marx näki ihmisen "sosiaalisena olentona", joka on unohtanut oman identiteettinsä "sosialistina" (Ei identiteetti kristuksessa). Tämä johtui Marxin mukaan siitä, että kapitalismi, yksityisomaisuus ja taloudelliset olosuhteet ovat "vieraannuttaneet" hänet itsestään. Siksi yhteiskunta täytyy murtaa ja rakentaa uudelleen – ei vain ulkoisesti, vaan myös sisäisesti. Marx halusi muuttaa ihmisen olemusta. Hän halusi "valmistaa" ihmisen uudelleen, materialistisista lähtökohdista käsin. Hänen mukaansa taloudelliset rakenteet tuottavat yhteiskunnan – ja yhteiskunta tuottaa ihmisen. Kristillinen usko sanoo täsmälleen päinvastaista: ihminen on Jumalan kuva, ei tuotantovoimien tuote. Ihmisen arvo ja identiteetti eivät synny sorron ymmärtämisestä, vaan Jeesuksessa Kristuksessa, joka tekee ihmisestä kokonaisen – ei yhteiskuntarakenteiden ehdoilla, vaan armon kautta.

Sosialismin evankeliumi ilman ristiä

Kristinuskossa ihminen on langennut, mutta hänet voi lunastaa – ei vallankumouksella, vaan ristillä. Marxin versiossa ihminen on vieraantunut, ja hänet täytyy lunastaa vallalla – kaappaamalla tuotannon, kulttuurin tai kielen hallinta. Siinä missä kristinusko kutsuu ihmistä tunnustamaan syntinsä ja ottamaan vastaan anteeksiannon, marxilainen logiikka kutsuu häntä heräämään tietoisuuteen ja nousemaan kapinaan, siis kulkemaa juuri vastakkaiseen suuntaan, kun mitä Raamattu kehoittaa. Woke kulttuurissa nähdään samaa: proletaarit nousevat yläluokkaa vastaan: homot heteroja vastaan, värilliset valkoihoisia vastaan, kolonisoidut kolonisoijia vastaan ja lopulta: koko maailma Israelia vastaan.

Marxin oppi on pelastusoppi ilman syntiä, lunastus ilman armoa ja yhteys ilman Jumalaa. Se on halpa kopio, sekulaari vääristymä siitä, mitä ihminen todella kaipaa: identiteettiä Jumalan yhteydessä.

Miksi tämä on tärkeää nyt?

Siksi, että nykyajan ideologiat – olipa kyseessä radikaali feminismi, rotuteoria tai queer-teoria – tarjoavat oman versionsa "synnistä", "pelastuksesta" ja "messiaasta". Mutta ne ovat ihmisen tekemiä tarinoita ilman totuutta. Tätä opetetaan Helsingin yliopistossa Teologisen tiedekunnan pelastusoppina (jossa teen siis maisterin opintoja parhaillaan). Jumala kunnioittaa ihmisen vapautta ja sallii hänen valita jopa harhan. Hän sallii ihmisten määritellä itse identiteettinsä, vaikka se johtaisi eksyksiin. Mutta vapaus ei synny itseilmaisusta, vaan totuudesta. Jeesus sanoo:"Jos te pysytte minun sanassani... te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaiksi." (Joh. 8:31–32)

Tapio Puolimatkan mahtavassa puheessa hän korostaa, että totuus on ilmoitettu Kristuksessa, joka on uhrautunut ihmisten puolesta. https://www.youtube.com/watch?v=5Mi7LJxfHg0&t=2s

Puolimatka muistuttaa, että käsitys ihmisoikeuksista pohjautuu kristilliseen ihmiskuvaan: ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, ja siksi hänellä on luovuttamaton arvo. Kristuksen rakkaus, uhraus ja ihmiseksi tuleminen ovat antaneet perustan sille, miksi ihmisarvoa kunnioitetaan ja heikoimmista pidetään huolta.Mutta kun Kristus poistetaan pohjalta, käy niin, että erityisesti kristillisissä maissa sanoja kuten "tasa-arvo" ja "oikeudet" aletaan käyttämään pönkittämään ideologioita, jotka uhkaavat kaikkein heikoimpia.Esimerkiksi identiteettipolitiikka, vaikka se väittää puolustavansa vähemmistöjä, on alkanut murentaa lapsen oikeutta isään ja äitiin.

Kristinusko sen sijaan nostaa lapsen oikeudet keskiöön – ja perheen, jossa ne toteutuvat, yhteiskunnan perustaksi.

"Woke" ei ole uusi ilmiö, vaan muinaisen valheen uusi muoto. Se lupaa vapautta, mutta johtaa orjuuteen. Se lupaa tasa-arvoa, mutta perustuu katkeruuteen. Se lupaa identiteettiä, mutta riisuu ihmiseltä hänen todellisen ihmisyytensä.

Vain Kristus voi palauttaa ihmiselle sen, minkä synnin järjestelmät – ja myös Marxin järjestelmä – yrittävät itse rakentaa: täyden ihmisyyden, jossa olemme tunnettuja, rakastettuja ja vapaita.