Kristillinen länsi vai identiteetitön länsi

KU Leuven on yksi Euroopan vanhoista katolisista yliopistoista. Tänä syksynä sen akateemisen vuoden avajaisiin kuuluneessa katolisessa messussa kuultiin islamilaisia lauluja. 

Inklusiivisuuden nimissä, tietenkin. 

Tässä on jotain ajallemme hyvin kuvaavaa. Länsi ei enää aina tiedä, onko sen tehtävä vaalia omaa perintöään vai pyytää sitä anteeksi. Minusta mikään ei ole älyllisesti surullisempaa kuin sivistyneen ihmisen hyvesignalointi, jota Gad Saad kutsuu itsetuhoisaksi empatiaksi. Ihminen voi olla korkeasti koulutettu, ja silti hänen moraalinen kompassinsa voi osoittaa vain yhteen suuntaan: kohti muiden hyväksyntää. Mitä minusta ajatellaan? Pidetäänkö minua hyvänä ihmisenä? Voiko joku kutsua minua suvaitsemattomaksi? Hyvän johtajan tunnistaa siitä, että uskaltaa olla vihattu. 

Kristitylle tästä on myös hyvin vahva esikuva. Jeesus ei rakentanut sanomaansa mielipidemittausten varaan. Totuus ei muuttunut sen mukaan, kuka suuttui. Johtajan pitää joskus kestää sitä, ettei häntä ymmärretä. Jos ihminen pelkää leimautumista enemmän kuin omien arvojensa rikkomista, hänen arvonsa eivät lopulta johda häntä – yleisö johtaa. Jeesus uskalsi olla vihattu. Hyvä johtaja ei kysy ensimmäisenä, rakastetaanko häntä. Hän kysyy, mikä on oikein. Sivistynyt hyvesignaloija taas ei uskalla olla vihattu tai leimattu ja siksi alitajuisesti rikkoo omia arvojaan, jotta saisi hyväksyntää. Se on säälittävää, se on naurettavaa, se on itsekeskeistä, ja loppupeleissä – se on vaarallista yhteiskunnalle. 

Hyvesignalointi on moraalin pikavippi: sillä ostetaan hetkeksi hyvän ihmisen maine, mutta lasku jätetään seuraavien sukupolvien maksettavaksi. Mihin siis pitäisi vetää raja tällaisen hyvesignaloinnin eli ns. empaattisen itsetuhoisuuden (Suidical empathy) torumiseksi (lue hyvä tiivistelmä Gad Saad kirjasta täältä: https://facebook.com/share/p/1HNTDgEPGY/) 

Vastaus: meidän pitäisi uskaltaa vastustaa islamia, islamistista maahamuuttoa, poliittista islamia ja islamismia. Besserwisserit alkavat tässä kohtaa erottamaan näitä toisistaan, mutta nämä kaikki johtavat Gad Saadin teorian mukaan Länsimaisen kristillisen ja tarkemmin judeo-kristillisen kulttuurin itsetuhoiseen murenemiseen. Islamismi on ongelma – ja moni maahanmuuttaja tietää sen meitä paremmin Olen viime päivinä tavannut suomalais-libanonilaisen elokuvaohjaajan, jonka kanssa kävimme silmiä avaavan keskustelun siitä, kuinka Hizbollahin aseellinen valtio valtiossa -asema on tuhonnut hänen kotimaansa. Olen rukoillut pakistanilaisen ystävän kanssa, joka tuli kuuntelemaan luentoani: Israel Euroopan islamisaation jarruttajana https://youtube.com/live/IvrH_GMFcrE?si=DYCpB1vFyT6rAVMT 

Olen marssinut iranilaisten rinnalla islamistista regiimiä vastaan ja keskustellut druusien kanssa Al Sharaan druuseihin kohdistuvasta väkivallasta ja teloituksista, vaikka länsimedian mukaan hänen väitetään suojelevan druuseja. Samalla reissulla istuin taksin takapenkillä, jonka kuski oli kristitty maahanmuuttajanainen. Olen itse tullut uskoon eritrealaisen, tarkemmin etnisesti etiopian juutalaisen kautta. Se on ollut elämäni suurimpia käännekohtia. Mikä näitä yllämainittuja maahanmuuttajia yhdistää: yhteinen taistelu islamia ja islamismia vastaan ja suomen judeo-kristillisen kulttuurin arvostaminen.

 KD puolueen  vuoden 2026 maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa todettiin jo, että kristityt ja muut uskonnolliset vähemmistöt ovat monilla kriisialueilla erityisen vaikeassa asemassa ja voivat jäädä jopa pakolaisleirijärjestelmän ulkopuolelle. Puolue vaati siksi, että kiintiöpakolaisten kautta otettaisiin nykyistä enemmän kristittyjä ja muita uskonnollisia vähemmistöjä. Vuoden 2025 kiintiötä valmisteltaessa sisäministeriön Perussuomalaiset poliittiselta johdolta tuli ohjausta, jonka seurauksena valmistelussa pyrittiin lisäämään pakolaisia kristillisenemmistöisistä maista. https://yle.fi/a/74-20123091 

Hyviä aloitteita molemmat. 

Silti yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi myöhemmin, että aineistosta syntyi vahva näyttö siitä, että valmistelussa oli pyritty suosimaan kristittyjä muslimimaista tulevien kustannuksella. Yhdenvertaisuus totta tosiaan kuuluu oikeusvaltioperiaatteeseen, mutta Gad Saad kirjoittaa: Empatia on yksi ihmislajin ainutlaatuisimmista hyveistä. Siksi sen arvostelu tuntuu monesta pyhäinhäväistykseltä. Ja juuri siksi empatia onkin niin vaarallinen ase silloin, kun se karkaa käsistä. Saadin ajattelussa on kaksi kerrosta, jotka selittävät toisiaan. Ensin tulevat idea pathogens, ajatusloiset: kulttuurirelativismi, usko ihmiseen tyhjänä tauluna, uhriuden palvonta ja totuuden alistaminen oikeille tunteille. Ne syntyvät tyypillisesti yliopistomaailmassa ja leviävät sieltä mediaan, hallintoon ja kulttuurieliittiin. 

Relativismi opettaa, ettei meillä ole oikeutta pitää kristillistä kulttuuria parempana eikä arvioida toisen kulttuurin tapoja. Kaikki pistetään samalle viivalle. Ei ole enää hyvää eikä pahaa, valoa ja pimeyttä, oikeaa ja väärää. Hyvä korvataan suvaitsevaisuudella. Suvaitsevaisuus ei ole väärin, mutta täydellinen moraalirelativismi — ajatus, ettei ole olemassa mitään oikeaa tai väärää — johtaa tyhjyyteen ja epävarmuuteen, oman identiteetin kadottamiseen. Kristillinen länsi kärsii tällä hetkellä ennen kaikkea identiteettikriisistä. Jos emme enää tiedä, mitä oma kristillinen kulttuurimme pitää arvokkaana, emme myöskään tiedä, mitä integraatio tarkoittaa. Mihin ihmisen pitäisi integroitua, jos vastaanottava yhteiskunta itse sanoo, ettei sillä ole mitään erityistä puolustettavaa? 

Jos meillä olisi rohkeutta rakentaa identiteettimme judeo-kristilliselle arvopohjalle (Kristus kalliolle), voisimme myös rohkeasti tunnistaa poliittisen islamin sellaisena kuin se on, ja voisimme vastustaa perkelettä, kuten Raamattu meitä kehottaa. Silloin emme katsoisi sivusta Suomeen nyt rakentuvia muslimiveljeskunnan vaikutusverkostoja, Iranin hallintoon kytkeytyviä toimijoita, rinnakkaisyhteiskuntien syntyä tai sitä, että uskonnolliset johtajat pyrkivät ohjaamaan puolueiden poliittisia linjauksia. Tässä on lännelle kiusallinen paradoksi. Näyttää siltä, että islamia vastustavat iranilaiset, libanonilaiset, syyrialaiset druusit, pakistanilainen ex-muslimi ystäväni tai Lähi-idän kristitty ymmärtää paremmin kuin eurooppalainen, mitä uskonnonvapaus, sananvapaus ja valtion maallisen oikeusjärjestyksen suojeleminen merkitsevät. Samalla he ymmärtävät, mitä mitä islamismi on ja millainen tuhoava voima siihen on kätkeytynyt. 

On myös myötähäpeällistä katsoa, kuinka itseään ja omaa intellektuellia täynnä oleva eurooppalainen kertoo iranilaiselle, ettei tämän pitäisi suhtautua niin kriittisesti islamismiin. Unohdetaan, että henkilö, joka on paennut islamistista sortoa, ei välttämättä tarvitse EU rahoitteista luentoa islamofobiasta. Ex-muslimi ei välttämättä tarvitse länsimaiselta professorilta selitystä siitä, kuinka suvaitsevainen hänen entinen uskontonsa oikeastaan on. Törmäsin tähän esim. Helsingin yliopistolla Teemu Pauhan luennoilla, ja kerroin kokemuksistani mm. täällä: https://youtu.be/6qFAPnZOYtk?si=OLvLYsZlaY4snlfm

Kristitty maahanmuuttaja ei tarvitse Eurooppaa, joka häpeää kristinuskoa. Moni Euroopan ulkopuolelta tullut ymmärtää kristillisen lännen arvon paremmin kuin länsi itse, mutta kristillistä Eurooppaa ei voi ulkoistaa heidän puolustettavakseen. Osa kristityistä maahanmuuttajista tekee muslimien parissa sellaista työtä, johon ulkopuolinen ei koskaan yllä samalla tavalla: he tuntevat kielen, ajattelutavan, kulttuurin ja sen henkilökohtaisen hinnan, jonka islamista irtautuminen voi vaatia. Arvokkaita helmiä suomessa, joita ei pidä ajaa pois maasta, vaan tukea heidän työtänsä. Jos suomalaiset itse eivät enää usko oman kristillisen kulttuuriperintönsä arvoon, sitä ei voi uskottavasti säilyttää vain sillä perusteella, että maahanmuuttaja muistuttaa meitä sen arvosta. 

Kristillinen arvopohja on ollut yksi länsimaisen sivilisaation keskeisistä rakennusvoimista: Se auttoi muovaamaan käsitystä ihmisestä Jumalan kuvana ja siten ihmisarvosta, moraalisesta vastuusta, omantunnonvapaudesta, heikoista huolehtimisesta, oikeusvaltiosta ja siitä, ettei edes hallitsija ole moraalilain yläpuolella. Kirkollisesta maailmasta kasvoivat Euroopan ensimmäiset yliopistot, kansanopetus ja laaja lukutaito, ja ajatus järjellisen Luojan järjestämästä maailmasta loi osaltaan pohjaa luonnon järjestelmälliselle tutkimiselle ja tieteelliselle vallankumoukselle. Kristillinen kulttuuri synnytti sairaaloita, köyhäinapua, orpokoteja ja hyväntekeväisyyttä, vahvisti työn ja tavallisen ihmisen arvoa sekä vaikutti perhe-, vapaus-, tasa-arvo- ja ihmisoikeusajatteluun. Samalla se antoi Euroopalle yhteisen kulttuurisen kielen: Raamatun kertomukset, kirkot, juhlat, kalenterin, kirjallisuuden, musiikin ja kuvataiteen Bachista Michelangeloon. Ja tässä vain jäävuoren huippua siitä, miten kristillinen arvopohja näkyy tänäkin päivänä siunatussa lännessä. Kristillinen kulttuuri ei säily hallinnollisella päätöksellä. Se säilyy vain, jos on ihmisiä, jotka todella uskovat, elävät ja välittävät sitä eteenpäin. 

Tässä siis syy, miksi emme voi murtaa yhdenvertaisuus valtuutettujen itsetuhoista empaattisuutta ilman elävää uskoa. Emme voi murtaa heidän ajatusta pitää rasismina sitä, että kristillistä arvopohjaa suojellaan ottamalla Suomeen kristittyjä maahanmuuttajia tai kiintiöpakolaisia, ilman, että itse oikeasti arvostamme ja uskomme omaan kristilliseen identiteettiin. 

Loppuun vielä talous näkökulma: Tiesitkö, että monen suuren Amerikkalaisen yrityksen taustalla on maahanmuuttaja. NVIDIA. Jensen Huang syntyi Taiwanissa. Google. Sergey Brin syntyi Neuvostoliitossa. Zoom. Eric Yuan syntyi Kiinassa. WhatsApp. Jan Koum syntyi Ukrainassa. DoorDash. Tony Xu syntyi Kiinassa. Stripe. Patrick ja John Collison tulivat Irlannista. eBay. Pierre Omidyar syntyi Ranskassa iranilaiseen perheeseen. YouTube. Steve Chen syntyi Taiwanissa. PayPal. Max Levchin syntyi Ukrainassa. Palantir. Peter Thiel syntyi Saksassa. Moderna. Yksi sen keskeisistä perustajista, Noubar Afeyan, syntyi Beirutissa armenialaiseen perheeseen. Levi Strauss. Baijerista tullut maahanmuuttaja rakensi yhden Amerikan tunnetuimmista vaatemerkeistä. Miksi me emme houkuttele tämänkaltaisia maahanmuuttajia? Miksi siis me houkuttelemme toimeetulotuen varassa eläviä maahanmuuttajia 

(Kela maksoi viime vuonna perustoimeentulotukea 365 000:lle henkilölle. Heistä vieraskielisiä oli yli 37 %. Helsingissä vieraskielisten osuus oli 45 %, Vantaalla 62 % ja Espoossa 63 %. https://iltalehti.fi/politiikka/a/783f7cef-99c6-4426-b290-91213d58ea39) 

Itsetuhoinen empatia ja hyvesignalointi yhdessä ylpeän pelastaja-vietin kanssa ruokkii uhri-pelastaja asetelmaa, jossa avuttomaksi opettaminen on hyveellistä. Nyt tulijalle esitellään ensimmäisenä etuudet, tuet ja järjestelmät, ollaan ylpeänä empaattisia uhrien pelastajia, vaikka tulijoille pitäisi olla itsestään selvyys jo suomeen tultaessa, miten täällä perustetaan yritys ja integroidutaan kristilliseen Suomeen. Pitäisi kannustaa rakentamaan - ei jäämään riippuvaiseksi. Kristinusko ja työnteko. Siinä kaksi asiaa, joita meidän pitäisi osata vaalia ja vaatia.